LUE UUSIN ARTIKKELI TÄÄLTÄ!

23. Hääpäivä

29.12.2019

Päiväkirja 19.9.1996, Kaisa

”Mä en ole kirjoittanut pitkään aikaan päiväkirjaa mutta nyt tuntuu että on pakko purkaa johonkin. Mulla on semmonen tilanne, että olen rakastunut ja jännitän ihan hulluna. Me ollaan pidetty yhteyttä ja huomenna se on tulossa tänne Jyväskylään. Tää on molemmin puolista ja mä jännitän hulluna jos tapahtuu jotain. Ei oikein tiedä miten päin olisi. Mä oon ollu koko viikon ihan jossain muualla, tai oikeastaan parikin viikkoa. Mä tutustuin siihen täällä Suurajoissa. Silloin mä mietin kauheesti että välitänkö vai en. Mä en kuitenkaan saanut vastausta. Kahden viikon päästä Suurajoista lähdin Kouvolaan. Koko junamatkan mietin että välitänköhän mä oikeesti. Tunsin oloni epävarmaksi mutta ajattelin että tiedän sitten kun näen hänet. Kun kohtasin hänet musta tuntui että olen ihan rakastunut. Tuntui että ei voi olla mahtavampaa ihmistä olemassa….” 

”Kyllä se arkikin varmasti tulee jos me aletaan seurustelemaan. Ei se varmaan niin kauheeta ole että sitä ei kestäis. Normaalia elämää. Ei mulla ole seurustelusta tai avioliitosta mitään ruusuista kuvaa mutta mä olen nyt rakastunut ja pilvissä. Olen kyllä epäröinytkin jossain vaiheessa mutta se on hyväkin. Kyllä mä haluan luottaa siihen että jos meidät on luotu yhteen niin kyllä me se arkikin kestetään.”

Aloitimme seurustelun 20.9.1996 ja 29.12.1996 kirpsakkana pakkaspäivänä sanoimme toisillemme tahdon kauniissa kivikirkossa. 

Vaikka aika tuntuu vierineen hurjan nopeasti, monenlaisia asioita on ehtinyt tapahtumaan 23 vuodessa.

Kun aloitimme yhteisen elämämme, olimme molemmat hyvin nuoria. Menimme naimisiin hyvin nopealla tatsilla ja muistan jo silloin että päätimme selvitä mistä tahansa, kunhan vain yritämme parhaamme emmekä luovuta!

Aina ei ole ollut helppoa. Vaikka olemme tehneet päätöksen että emme eroa, ei ole silti itsestään selvää että olemme yhdessä. On pitänyt tehdä paljon asioita parisuhteen eteen jotta se on säilynyt tähän hetkeen asti. Kari monesti tuumaakin että ollaan ihan aloittelijoita, sekä vanhempina että puolisoina. Se on totta, koskaan ei tule valmiiksi. Menneisyys toki rohkaisee tulevaisuuteen, antaa luottamusta että selviämme koska olemme tähänkin asti selvinneet. Menneisyys ei ole silti tae tulevaisuudesta. Parisuhdetta pitää huoltaa. Sen eteen pitää tehdä joskus kipeiltäkin tuntuvia uhrauksia. Tuntuu että mitä enemmän on historiaa takana, sen nöyremmäksi suhteessa toiseen tulee. 

Itselle ehkä kipeimpiä asioita on ollut näyttää oma keskeneräisyys ja haavoittuneisuus toisen edessä. Kuinka monesti olen yllättänyt itseni syyttämästä toista siitä mikä on lopulta osoittautunut omaksi keskeneräisyydekseni tai kivukseni. Kuinka kipeää on se kun toinen osoittaa haavoihini. Kuinka vaikeaa on ollut antautua täysin paljaana haavoineen, rakastavan katseen edessä. Olen monesti ihmetellyt miten rakkaudessa on riittänyt rakkautta. Miten rakkaudessa löytyy  kärsivällisyyttä osoittaa rakkautta toiselle kerta toisensa jälkeen, kompuroinneista ja loukkauksistakin huolimatta. 

Tänä päivänä olemme yhdessä vahvempia kuin koskaan. Olemme kohdanneet todella paljon kiitollisuuden aiheita elämässämme. Olemme kohdanneet myös haasteita jotka ovat kasvattaneet meitä ihmisinä. Aito vahvuus syntyy heikkouden hyväksymisestä, rohkeudesta katsoa omaa keskeneräisyyttä ja hyväksyä se. Heikkoudessa piilee todellinen vahvuus.

Tänä päivänä koemme suurta onnellisuuden tunnetta toisistamme. Kun synkkä päivä yllättää, otan taas kynän esiin ja kirjaan kiitollisuuden aiheita  paperille. Haastavista tilanteista huolimatta tehtävä saa aina kiitollisuuden  kyyneleet nousemaan silmiini.  

Toivotamme rakkauden täyteistä uutta vuotta 2020 sinulle!

Kaisa & Kari

 

parisuhdeterapia, parisuhde, rakkaus, unelmaperhe, unelma parisuhde, unelma arki

Oletko kyllästynyt elämään päivästä toiseen haasteiden keskellä ja haluaisit viimeinkin kokea seesteisyyttä elämässäsi?

Klikkaa itsesi alta mukaan!