Oletko kokenut että olet työskennellyt paljon omien kehityskohtien parissa, mutta vaikka kuinka yrität ottaa kaiken tiedon ja opin vastaan ja kehittyä, kohtaat toistamiseen traumasi tai haasteesi.
Onko tämä tarina sinulle tuttu?
”Tämä trauma seuraa minua vielä edelleenkin. Vaikka olen työstänyt tätä erilaisin terapioin ja menetelmin, kohtaan vielä tilanteita jossa trauman tunnelukot nousevat pintaan. Pitää varmaan taas alkaa työstämään traumaa jotta pääsisin siitä yli.”
Wikipedia kertoo että trauma on kreikan kielestä tuleva sana jolla tarkoitetaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta aiheutuvaa henkistä tai ruumiillista vammaa.
Trauma on hyvin laaja käsite ja uskon että ei ole olemassa yhtään ihmistä joka olisi välttynyt traumoilta.
Olemme kohdanneet eri asteisia traumatsoivia tapahtumia sekä tulemme myös kohtaamaan niitä tulevaisuudessa. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen miten traumat lopulta vaikuttavat elämäämme.
Elämme todella hyvää aikaa siinä suhteessa että yhteiskunnassa tiedostetaan paremmin erilaiset traumatilat ja tunnelukot.
Niistä puhutaan nykyään myös avoimemmin ja jo päiväkodista asti opetetaan lapsille tunnetaitoja.
Traumatiloihin on myöskin erittäin hyviä hoitomuotoja olemassa ja olen itsekin saanut niistä paljon apua.
Silloin kun trauma vaikuttaa päivittäistä elämää ja työn tekemistä, sitä on hyvä työstää.
Olen kuitenkin huomannut sen, että voimme jäädä myös jumiin traumoihimme. Vaikka trauma itsessään ei haittaisi jokapäiväistä elämäämme, koemme tilanteen silti ongelmalliseksi ja vaikuttaa sitä kautta elämäämme rajoittavasti.
Usein haluaisimme että voisimme päästä trauman tunnetiloista kokonaan eroon, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata traumaamme enää. Voimme myös olla pettyneitä itseemme jos olemme ajatelleet jo pääsevämme traumasta yli ja se ilmoittaakin jollakin tapaa olemassaolostaan.
Yhtä tärkeää kuin trauman hoitaminen, on myös traumasta irti päästäminen. Samaa prosessia tarvitaan myös siinä että emme jää kiinni loputtomasti virheisiimme ja epäkohtiimme.
Elämä on vain nyt. Ei huomenna. Ei menneisyydessä. On tärkeää oppia nauttimaan tästä hetkestä ja hyväksyä keskeneräisyys. Meillä on aina jotakin kesken. Elämässä tulee aina uusia tilanteita joissa traumamme voi nousta uudella tavalla esiin. Jokainen koettu asia on jättänyt jäljen kehoomme, emme pääse raidoistamme eroon, eikä ole tarvekaan. Kuulen usein asiakkaaltani että hänellä on noussut trauma taas esiin ja on miettinyt miten tilanteen kanssa pitäisi toimia.
Usein siinä kohtaa sanon että wow, sinä tiedostat ja näet tilanteen!
Usein ihminen ei näe että jo pelkästään asian toteaminen ja hyväksyminen hoitaa traumaa. Todennäköisesti uudelleen saman tilanteen eläminen ei enää nostaisi samanlaista traumareaktiota.
Miksi meidän on tärkeä myös päästä irti traumoistamme? Kun opimme päästämään irti keskeneräisyydestä ja fokusoitumaan tähän hetkeen, alamme elämään enemmän tässä hetkessä. Alamme kantamaan vastuuta omista päätöksistämme ja teoistamme, sekä tekemään valintoja tässä hetkessä. Trauman tai haastavan tilanteen syyksi on helppo laittaa asioita, joita meidän on epämiellyttävää tehdä tai vaativat meiltä ponnisteluja.
Ajattelen kuitenkin että vastuun ottamisen ja tässä päivässä elämisen ei tarvitse olla kuitenkaan ikävää.
T: Kaisa