Hyvin usein törmään siihen, että me vanhemmat olemme valmiita tekemään lähes mitä tahansa jotta voisimme varmistaa että lapsemme saisi parhaan mahdollisen kasvualustan aikuisuuteen.
Olemme valmiita luopumaan jopa meille merkityksellisistä asioista, jotta lapsemme voisivat paremmin.
Joskus törmään siihen lopputulemaan, että päätösvalta vanhemmilta siirtyy lopulta vaivihkaa lapselle.
Aikuinen ei ehkä tiedosta tilannetta, mutta lapsi osaa käyttää tilannetta hyväksi.
Voi olla että aikuinen on väsynyt rajoittamaan lapsen elämää.
Muistat varmasti lapsuudesta myös itse kun halusit jotakin, olit valmis käyttämään kaikenlaiset keinot jotta saisit tahtosi läpi. Aistit mitkä olivat vanhempasi heikot kohdat, ja yritit käyttää niitä hyväksesi, saadaksesi tahtosi läpi.
Lapselle elämä on nyt, ei päivän tai viikon päästä.
Vuoden päästä tapahtuvat asiat voivat tuntua liian kaukaiselta, jotta niitä malttaisi odottaa tapahtuvaksi.
Lapsi haluaa kaiken, nyt ja heti.
Meidän vanhempien on luotava rajat jotta lapsi oppii sen, että hän ei voi saada kaikkea rajattomasti. Jos emme luo niitä vanhempana, joku toinen joutuu luomaan ne tulevaisuudessa ja kasvu tekee kipeämpää.
Lapsi koettelee aina rajoja, ja rajojen asettamisen työ on vanhemman vastuulla. Usein saatamme vanhempana jäädä keskenään miettimään mikä raja on hyvä ja mikä ei.
Saatamme joskus arvostella toisia vanhempia rajojen asettamisessa (joko niiden tiukkuudesta tai löysyydestä).
Sillä ei lopulta ole väliä mitkä rajat ovat, vaan sillä että vanhempi ylläpitää rajoja.
Kahdentoista lapsen vanhempana on tullut todella paljon erilaisia kokemuksia rajojen vedosta.
Koen itseni oikeastaan koelaboratorion pääliköksi. On tullut kokeiltua kaikenlaisia toimintatapoja ja kaikki kokeilut eivät ole olleet menestyksekkäitä.
Kun harjoittelimme ensimmäisten lasten kanssa rajojenvetoa, kokemusta oli vähän ja olin epävarma vanhempana.
Epävarmuuteni näkyi siinä, että meillä oli ”kaavamaisestikin” tiukkoja rajoja jotta suojaisin omia lapsia kylmältä, pahalta maailmalta. Tein kaikkeni jotta lapseni säästyisivät kaikelta mahdolliselta pahalta, mitä heille voisi tapahtua.
Toki omat kokemukseni olivat opettaneet paljon myös siitä, mitä voi tapahtua jos viettää aikaa väärässä paikassa väärään aikaan.
On kuitenkin todella tärkeää että lähtökohtaisesti luotamme lapsiimme ja odotukset heidän toiminnastaan olisi enemmän luottavaisia kun epäileväisiä.
Ensimmäisen lapsen kanssa jouduimme olosuhteiden vuoksi vetämään rajoja tiukasti.
Samat rajat seurasivat myös nuorempia sisaruksia. Myöhemmin keskusteltuani nuoremman sisaruksen kanssa, hän oli kokenut rajat liian tiukoiksi.
Siinä elämäntilanteessa ei ajateltu tai keskusteltu sen enempää toimintatavoista, vaan toteutettimme niitä rajoja joita olimme siihenkin asti toteuttaneet.
Se tuntui siinä siinä hetkessä parhaimmalta toimintatavalta.
Näin jälkikäteen ymmärän lastani hyvin, koska hän oli erittäin tunnollinen ja ei koskaan toiminut vasten vanhempien rajoja.
Ymmärrän kuitenkin sen, että kaikki lähti myös omasta epävarmuudesta ja kokemattomuudesta vanhempana. Mieleeni oli jäänyt ammattilaisen sanat;
On parempi että rajat ovat tiukemmat kun niitä ei olisi ollenkaan.
Uskon edelleenkin että siinä piilee viisaus.
Myöhemmin olemme muokanneet rajoja ja keskustelleet myös lasten kanssa enemmän rajojen merkityksestä. Hyväksymme myös sen että aina emme pääse samalle taajuudelle lasten kanssa asioista. On rajoja joissa voidaan antaa löysiä joskus tilanteen mukaan, mutta on on rajoja joista ei neuvotella.
Lapsi haluaisi kaiken ja mielellään heti. Se meidän vanhempien on hyväksyttävä ja myös ymmärrettävä.
Myöhemmin olen huomannut myös sen että kun antaa löysiä, lapsi yrittää vetää rajaa aina vain kauemmaksi.
Kyse ei ole siitä missä rajat ovat. Kyse on siitä että lapsi testaa vanhempaa ja se kuuluu lapsen luonnolliseen kehitykseen.
Vanhemmuus on oma kestävyyslajinsa ja siksi meidän vanhempien olisi hyvä tukeutua toisiimme vanhemmuuden haasteissa.
Me kuljemme kaikki samaan suuntaan, vaikka asiat eivät siltä aina näyttäisikään. Pidetään vanhemmat yhtä ja tuetaan toisiamme!
Perjantaina 18.2.22 klo:19 Haasteista unelmiin ja vahvuutta vanhemmuuteen Facebook-ryhmässä psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttaja Ben Furman.
Webinaari on ilmainen kaikille ryhmässä oleville.
Olet lämpimästi tervetullut mukaan!