Lapsi tuo leivän tullessaan.

Olen haaveillut lapsesta asti suurperheestä. Minulla on yhdeksän sisarusta ja olen nähnyt läheltä mitä suurperheen arki on. 

En tiedä mikä suurperheessä minua tarkalleen viehätti, mutta se on vetänyt minua puoleensa pienestä asti.

Ehkä se on alusta saakka ollut niin sanottu kutsumusammatti. Saada olla äiti, suurperheen äiti.

Suurperheessä viehätti ehkä myös vilske ja elämänrikkaus. 

Ehkä myös ihmisyys ja inhimillisyys. Suurperheessä kaikki ei voi olla täydellistä. Toki se ei ole mahdollista missään perheessä, mutta jollakin tapaa suurperheessä joutuu enemmän menemään elämän ehdoilla ja heittäytyä elämään sitä mitä elämä tuo tullessaan. Ehkäpä siinä ajatuksessa oli jotakin viehättävää.

Kotona näin sen mitä suurperheen pyörittäminen vaatii. Näin myös sen, että emme lapsena voineet saada aina kaikkea  mitä olisimme halunneet.

Muistan kun halusin joskus jotain asiaa kovasti, ja isäni vastasi:

Minäkin haluaisin lentokoneen, mutta en saa! Minua ärsytti sanonta kovasti, koska ajattelin että isä vitsaili tahalleen asialla.

Myöhemmin kuulin että isäni oli ollut ihan tosissaan. Isäni olisi halunnut ajaa pienoislentokonekortin, mutta se ei ollut hänelle mahdollista terveydellisistä syistä.  

Isäni oli yrittäjä ja äitini hammashoitaja. 

Isälläni oli taloudellisesti sekä huonoja, että hyviä aikoja yrittämisessä. 

Isäni oli hyvin vaatimaton, eikä meillä perheessämme näkynyt oikeastaan juurikaan taloudellinen menestys elämässä. 

En kuitenkaan koskaan kuullut että isäni olisi tiukan paikan tullen valittanut että meillä ei ollut rahaa. 

En myöskään kuullut että sitä olisi erityisemmin ollutkaan. 

Isäni kertoi aina sen, kuinka tärkeitä me lapset olimme, ja koin sen merkityksellisempänä asiana kuin taloudellisen menestymisen. 

Olen kotona kuitenkin oppinut sen että rahan kanssa pitää olla tarkkana, mutta sen ei kannata antaa hallita kuitenkaan merkittävää osaa elämästämme.

Opin jo lapsesta asti, että raha tulee töitä tekemällä ja ensimmäiset merkkivaatteeni sain ostettua mansikkamaalla ansaituilla rahoilla.

Muistan kuinka työ tuntui alkuun todella raskaalle. Poimimisasento rasitti etenkin selkää ja moni poimijoista luovutti ensimmäisinä työpäivinä. Sisulla kuitenkin jatkoin työtä ja lopulta meistä kehittyi kaverini kanssa mansikkamaan nopeimpia marjanpoimijoita. 

Kun hioi mansikankeräystaidon priimaksi, sai merkittävästi paremman palkan mansikanpoiminnasta. Se oli todella palkitsevaa.

Onnistumisen tunnetta lisäsi se, että malttoi nähdä vaivaa tavoitteensa eteen ja se palkittiin.

Joskus lapsena ajattelin, että olisipa ihana olla ainut lapsi ja saada ihan kaiken mitä haluaa. En silloin ymmärtänyt että se ei olisi täysin mahdollista, vaikka olisinkin ainut lapsi.

Myöhemmin olen ollut erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että en ole saanut kaikkea mitä olen halunnut. 

Olen oppinut tekemään töitä ja olemaan kiitollinen niistä asioista mitä olen saavuttanut työn tekemisen kautta.

Olen ollut onnellinen myös siitä, että olen  oppinut jakamaan asioita. 

Mikään määrä materiaa ei saa ihmistä onnelliseksi. 

Onnellisuus tulee oikeastaan siitä, että uskaltaa ottaa riskejä vaikka ei ole varma onnistumisesta.

Riskinotoksi koetaan myös perheen perustaminen. 

Emme me voi olla koskaan täysin varmoja että taloudellinen tilanteemme sallii X määrän lapsia. 

Huominen on aina mysteeri. 

Sillä on kuitenkin väliä, että voimme katsoa toimintaamme hyvillä mielin jälkikäteen. 

Elämä on täynnä riskejä.

Pidän elämässäni erityisen arvokkaana sitä, että en ole saanut kaikkia asioita ilman työn tekemistä. 

Sillä on erittäin suuri merkitys siihen miten selviydymme elämästä.

Jos me saamme paljon materiaalia ilman ponnisteluja, alamme pitää monia asioita helpommin itsestäänselvänä,  emmekä myöskään opi ponnistelemaan unelmiemme eteen.

Tottakai minusta tuntuu joskus pahalle kieltää lapsen saamasta joitakin asioita, mutta ajattelen että tämä on työ joka kantaa pitkällä aikavälillä hedelmää.

Olen myös huomannut sen, että kun vanhempana on sinut asian kanssa, 

ei lapsi koe asiaa menetyksenä. 

Silloin hän ei koe että olisi jäänyt jostakin merkityksellisestä asiasta kuitenkaan paitsi.

Vaikka meillä oli kotona taloudellisesti myös tiukkoja hetkiä, en kuullut koskaan että isäni olisi valittanut rahasta. 

Ehkäpä se on myös vaikuttanut siihen, että oma asenteeni rahaa kohtaan on pääsääntöisesti positiivinen.

Olen myös oppinut isältä luottamusta että asioilla on tapana järjestyä, myös sen että lapsi tuo leivän tullessaan.

Totta on myös se, että suurperheessä joutuu enemmän miettimään taloudellista puolta. Kierrätystä. Asioiden ja materiaalien tarpeellisuutta, ja joskus talous on myös erittäin tiukilla.

Saa käyttää paljon mielikuvitusta miten hankinnan voi tehdä, silloin kun taloudelliset resurssit ovat tiukilla.

On kuitenkin todettava isäni sanat todeksi.   Vaikka inhimillisesti kuvittelisi että rahat loppuvat juuri nyt, ja valoa ei näy tunnelin päässä, asiat järjestyvät poikkeuksetta  aina.

Kokemusta en pysty edes selittämään järkevästi. 

Olen vain elänyt tämän todeksi.

Ehkäpä siinä on se, että kun elää omien arvojen mukaisesti ja kuuntelee sisintään, tekee juuri oikeanlaiset kestävät ratkaisut. 

Siten voi elää luottavasti ja lopulta elämä kantaa.

En voi kieltää ettäkö en olisi koskaan murehtinut tai kyseenalaistanut miten selviämme taloudellisesti.

Tähän asti elämä on kuitenkin kantanut, vaikka olemme kohdanneet lisäksi myös suuria taloudellisia menetyksiä. 

Kaikki on lopulta mennyt paremmin kuin hyvin.

Koen myöskin itseni onnellisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.

Uskon että tulemme selviämään myös tulevaisuudessa. 

Miksi emme selviäisi, koska olemme tähänkin asti selvinneet?

Teemme parhaamme ja se riittää.

Tiedän kuitenkin että vanhempana elämän valinnat kantavat. 

Silloin saa iloita siitä rikkaudesta mitä lapset tuovat elämään.

Lapset ovat rahassa mittaamaton pääoma. 

Ne opettavat meille kasvua ihmisyyteen, pyyteettömään rakkauteen ja luovat turvaa tulevaisuuteen.

Pidin eilen webinaarin Haasteista unelmiin ja vahvuutta vanhemmuuteen Facebook-ryhmässä.

Minulla oli vieraanani psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttaja Ben Furman.

Keskustelimme perheiden asioista sekä Muksuoppi menetelmästä.

Muksuoppi – maailmalla suosiota saavuttanut suomalainen innovaatio, hauska ja luova menetelmä, jonka avulla voidaan auttaa lapsia voittamaan ongelmia ja vaikeuksia.

Löydät webinaarista tallenteen ryhmästä. Ryhmä on ilmainen ja se on tarkoitettu kaikille vanhemmille ja ammattikasvattajille, sekä heille joita perheiden hyvinvointi koskettaa tavalla tai toisella. Pääset liittymään ryhmään tästä.

T: Kaisa